Kasvilaji, jota pidetään "kiinalaisena cymbidiumina", yhdessä Cymbidium sinensen ja Cymbidium kanran makinon kanssa, Cymbidium ensifolium erottuu kompaktilla kasvutavallaan, pienemmillä mitoillaan verrattuna muihin Cymbidium-lajeihin, tuoksuvilla, herkän keskikokoisilla kukillaan, toistuviin ja tiheisiin kukintoihin sekä korkeaan sietokykyyn korkeita lämpötiloja kohtaan, mikä tekee siitä erinomaisen valinnan huonekasviksi.
Tämän lajin tunnetuimmat synonyymit ovat Epidendrum ensifolium L. (1753) ja Jensoa ensata Raf. (1838), mutta täydellinen lista osoittaa lukuisat taksonomiset uudelleenarvioinnit, joille tämä laji on altistunut: Cymbidium albomarginatum Makino 1912; Cymbidium arrogans Hayata 1914; Cymbidium ensifolium f. arcuatum T.C.Yen 1964; Cymbidium ensifolium f. falcatum T.C.Yen 1964; Cymbidium ensifolium f. flaccidior Makino in Y.Iinuma 1912; Cymbidium ensifolium subsp. acuminatum (M.A.Clem. & D.L.Jones) P.J.Cribb & Du Puy 2007; Cymbidium ensifolium var. misericors (Hayata) T.P.Lin 1977; Cymbidium ensifolium var. rubrigemmum (Hayata) T.S.Liu & H.J.Su 1978; Cymbidium ensifolium var. striatum Lindl. 1837; Cymbidium ensifolium var. susin T.C.Yen 1964; Cymbidium ensifolium var. xiphiifolium (Lindl.) S.S.Ying 1990; Cymbidium ensifolium var. yakibaran (Makino) Y.S.Wu & S.C.Chen 1980; Cymbidium gonzalesii Quisumb. 1940; Cymbidium gyokuchin Makar. 1912; Cymbidium gyokuchin var. arrogans (Hayata) S.S.Ying 1977; Cymbidium gyokuchin var. soshin Makino 1912; Cymbidium kanran var. misericors (Hayata) S.S.Ying 1977; Cymbidium koran Makino 1912; Cymbidium micans Schau. 1843; Cymbidium misericors Hayata 1914; Cymbidium misericors var. oreophilum Hayata 1914; Cymbidium niveomarginatum Makino 1912; Cymbidium prompovenium Z.J.Liu & J.N.Zhang 1998; Cymbidium rubrigemmum Hayata 1916; Cymbidium shimaran Makino 1912; Cymbidium xiphiifolium Lindl. 1821; Cymbidium yakibaran Makino, Iiinuma 1912; Cymbidium yongfuense Z.J.Liu & J.N.Zhang 1998; *Epidendrum ensifolium L. 1753; Jensoa ensata Raf. 1836; Limodorum ensatum Thunb. 1784
Se tunnetaan vähintään kahdesta luonnonvaraisesta lajista, nimittäin ssp. ensifolium ja ssp. haematodes.
Keskikokoisena, paksuine, koviin lehtineen tämä laji kukkii kesän alusta loppuun useassa vaiheessa, yleensä kolmessa, mutta syksyllä tai talvella kukkiminen on myös yleisesti tunnettu ilmiö. Sekä Cymbidium ensifolium että Cymbidium sinense esiintyvät usein kirjavina muotoina, yleisimmissä on lehtilavan reunoilla kaksipuolinen kultainen nauha tai pitkittäisiä värimuutoksia, jotka vastaavat suonituksen sijoittumista.
Tämän Cymbidium-lajin viljely on kadonnut aikojen hämäriin, ja sitä pidetään yhtenä pisimpään viljellyistä orkidealajeista, joista on mainintoja jo Confuciuksen aikoihin noin 500 eaa. Carl Linnaeus kuvasi lajin vuonna 1753 monumentaalisessa teoksessaan Species Plantarum. Nykyään itäisten lajien viljelijät, sekä Kiinasta että Japanista, suosivat näitä lajeja ja niiden kaupallisia muotoja, ja heillä on pitkä perinne niiden kasvattamisessa ja lisäämisessä, kun taas länsimaiset viljelijät ovat vasta paljon myöhemmin alkaneet ottaa kiinalaiset cymbidium-ryhmän lajit pysyvään tarjontaansa.
Alun perinteisesti sisällytetty Jensoa-alagenukseen yhdessä Cymb sinense, Cym. faberi, Cym. goeringii ja muiden samankaltaisten lajien kanssa, ensifolium on yksi laajimmalle levinneistä ja vaihtelevimmista lajeista, joita esiintyy Indokiinassa, Kiinassa, Japanissa, Borneolla, Uudessa Guineassa ja Filippiineillä 500–1800 metrin korkeudella. Laji asustaa kosteiden lehtimetsien alueilla vesistöjen varsilla kalkkipitoisilla, sammaleen peittämillä alustoilla ja jopa litofyyttisillä paikoilla. On epävarmaa, kuuluuko lajin luonnolliseen levinneisyyteen Japani, ja todennäköisempänä pidetään sen myöhempää sopeutumista viljelyn kautta.
Aspectul general al plantelor sugerează o talie medie spre mica, acestea avand crestere tericola sau litofila, cu numerosi pseudobulbi de dimensiuni reduse, inveliti complet in tecile bazale ale frunzelor, in numar de 3 – 4 per pseudobulb, prezentand un model imbricate. Frunzele au aspect liniar, fiind inguste, acute, uneori variegate.
Cymbidium ensifoliumin kukkien koko vaihtelee 5–8 cm välillä, ja ne ovat tiheästi sijoittuneet pystysuoralle kukkavarrelle, joka voi olla jopa 30 cm pitkä ja kantaa 3–8 kukkaa. Kukat kestävät vähemmän aikaa kuin perinteisillä hybrideillä, mutta eivät alle 2–3 viikkoa. Kukkien värit ovat yleensä punertavanruskean sävyjä vaaleanvihreällä tai kellertävällä pohjalla, mutta usein esiintyy myös voimakkaita värivaihteluita, punaruskeasta tiiviiseen sävyyn tai yksiväriseen vaaleanvihreään, lukuun ottamatta valkoiseksi värjäytynyttä huulta tai jopa täysin albiinoja kukkia. Kukat ovat suhteellisen vaatimattomia, mutta niiden hienostunut ja kestävä tuoksu on voimakkaampi kuin tavallisilla cymbidium-hybrideillä. Kukinta-aika sijoittuu yleensä kesäkaudelle, kuten useimmilla hybrideillä, mutta syksyn, talven ja jopa varhaisen kevään kukinta on myös yleisesti raportoitu.
Tämän lajin suosio on johtanut sen sisällyttämiseen monien menestyvien hybridiensa vanhemmaksi, joista osa on jopa palkittuja, kuten Cymbidium Super Baby (x Babylon), Cymbidium Chocolate Soldier (x Volcano) ja Cymbidium Tender Love (x parishii), suoria jälkeläisiä, tai jopa monimutkaisia hybridejä, kuten Cymbidium Golden Elf (x Enid Haupt) 'Sundust' HCC/AOS ja sen tetraploidinen (4n) versio, Cymbidium Korintji (x Rangoon), Cymbidium Giselle (x madidum), joista erityisesti 'Ballerina'-klooni on saanut AOS:n HCC-maininnan.
Kasvuolosuhteiden osalta Cymbidium ensifolium suosii 90 – 95 % varjostusta ja lämpötiloja 23 – 30 ℃, mutta kestää myös korkeampia lämpötiloja, jos ilmanvaihto on riittävä. Kesästä myöhäiseen syksyyn (elokuu - lokakuu) yölämpötilojen tulee olla vähintään 10 – 15 ℃ kukinnan käynnistämiseksi. Talven optimaaliset lämpötilat ovat ihanteellisesti 7 - 12 ℃ yöllä ja 18 – 23 ℃ päivällä. Useimmat kiinalaiset cymbidium-lajit kestävät kevyitä pakkasia, mutta tällaisia tilanteita suositellaan välttämään.
Voimakas ilmanvaihto on yksi cymbidium-lajien viljelyn avaintekijöistä, eikä ensifolium ole poikkeus; huono ilmanlaatu voi johtaa sienitautien ja bakteeritautien, erityisesti botrytiksen, ilmaantumiseen, mikä vaikuttaa kukkiin ja aiheuttaa niiden kuihtumisen.
Kasvukosteuden suositellaan olevan 40 – 60 % talvella ja mahdollisimman korkea muina aikoina, erityisesti kesällä.
Kastelut tehdään usein, noin kolmen päivän välein, jopa kahden päivän välein kuivilla alueilla. Kasvit pidetään jatkuvasti kosteina, mutta ilman veden seisomista.
Suositellaan sekoitettuja kasvualustoja, joissa on hyvä salaojitus ja pieni rakeisuus, jotka mahdollistavat substraatin nopean kuivumisen kastelun jälkeen, kuten kookoskuitukomposti, sphagnum-sammal, pienikokoinen männyn kuori (3 – 9 mm) ja perliitti.
Lannoitukset annetaan kahden viikon välein käyttäen lannoitetta, jossa on alhaisemmat typpi- ja fosforipitoisuudet, ihanteellinen koostumus on 15 – 15 – 30, ja fosforin määrää voidaan lisätä kesäaikana.
Ruukkujen ja kasvualustan vaihto tehdään 2 vuoden välein, jolloin myös pensaiden jakaminen tapahtuu, säilyttäen vähintään 3 sipulin ryhmät.
Haluatko nähdä lisää artikkeleita ja kartuttaa tietämystäsi? Tämä artikkeli on tarjolla ilmaiseksi, mutta voit tukea secretgarden.ro cu o recenzie aici:
Google: Arvostelu Googlessa
Facebook: Arvostelu Facebookissa