Akebia quinata f. albiflora (kerma muoto) - Suklaaviinirypäle kermanvärisillä kukilla

Akebia quinata f. albiflora on monivuotinen köynnöskasvin muoto, joka tunnetaan myös nimillä ”valkoinen suklaaviini” tai ”valkoinen/kerma-akebia”. Tämä muoto erottuu valko-kermaisista kukistaan, jotka ovat harvinaisempia ja hienovaraisempia kuin lajin tavalliset purppuranpunaiset kukat, mutta säilyttävät Akebia quinatan yleiset kasvutavat ja viehättävyyden. Alun perin Itä-Aasiasta (Japani, Kiina, Korea) kotoisin oleva kasvi on koristekasvi, jota arvostetaan koristeellisesta lehdistöstään, tuoksuvista kukistaan ja syötävistä hedelmistään.

Kukkien ja hedelmien ulkonäkö

• Kukat: Kukat ovat pieniä, kellonmuotoisia ja ryhmittyvät riippuviin terttuihin. Niillä on makea, suklaata tai vaniljaa muistuttava tuoksu. Toisin kuin tavallisella lajilla, jonka kukat ovat vaaleanpunaisen ja purppuran sävyisiä, f. albiflora tuottaa puhtaanvalkoisia tai kermaisia kukkia, joissa nuppuvaiheessa voi olla hentoa vaaleanpunaista sävyä. Jokaisessa kukassa on kolme tai neljä verholehteä, jotka luovat hienostuneen ja elegantin vaikutelman. Kukkii huhti-toukokuussa, tarjoten kauniin kontrastin vihreälle lehdistölle.
• Hedelmät: Hedelmät ovat sylinterimäisiä koristeita, noin 7–10 cm pitkiä, ja kypsyessään purppurahtavan sinertäviä. Ne sisältävät valkoista, hyytelömäistä hedelmälihaa, jossa on mustia siemeniä, ja niiden maku on makea, muistuttaen kaktuksen hedelmiä. Hedelmät kypsyvät syksyllä (syys-lokakuussa), mutta sadon määrä riippuu ristipölytyksestä, joten tarvitaan eri geneettisiä kasveja.
• Tuoksu: Kukat ovat pääasiallinen vetonaula, ja niiden tuoksu on hienovaraisempi kuin tavallisella lajilla, mutta yhtä miellyttävä.

Kasvupiirteet

• Korkeus: Kasvaa voimakkaasti ja voi saavuttaa 6–12 metrin pituuden, kun sillä on sopiva tuki (esim. pergola, aita). Kasvua voi hillitä leikkaamalla.
• Lehdistö: Lehdet ovat viisisormisia, koostuvat viidestä elliptisestä tai soikeasta lehdykästä, ja niiden väri on tummanvihreä reunat voivat olla sileät tai hieman sahalaitaiset. Lämminilmastossa lehdet ovat osittain ikivihreitä, kylmemmissä talvialueilla ne varisevat.
• Varret: Varret ovat ohuita, puumaisia, harmaanruskeita ja niissä on huokosia. Ne kiertyvät myötäpäivään tukien ympärille.
• Kasvunopeus: Kasvaa nopeasti ja peittää laajoja alueita, mutta on joissain olosuhteissa vähemmän hallitseva kuin tavallinen laji.

Kasvuolosuhteet

• Valo: Suosii täysaurinkoa tai puolivarjoa. Kukkii runsaammin suorassa valossa, mutta sietää myös osittaista varjoa.
• Maa: Tarvitsee ravinteikkaan, hyvin vettä läpäisevän maan, mieluiten hiekkapitoisen tai savisen, neutraalin tai lievästi happaman pH:n (6–7). Sietää köyhempiä maita, mutta menestyy parhaiten runsasravinteisessa maassa.
• Kastelu: Kohtalainen kastelu riittää. Kasvi kestää kuivuutta juurtuneena, mutta ei siedä veden seisomista maassa.
• Leikkaus: Leikataan kukinnan jälkeen (kevään lopulla) koon hallitsemiseksi ja haaroittumisen edistämiseksi. Voidaan leikata voimakkaasti uudistamiseksi, jos kasvi leviää liikaa.
• Pölytys: Osittain itsehedelmöittävä; hedelmien saamiseksi tarvitaan useita eri geneettisiä yksilöitä.

Hoito ja kestävyys

• Kestävyys: Kestää lämpötiloja jopa -20 °C asti (USDA-alueet 5–9), sopii lauhkeisiin ilmastoihin, myös Suomessa. Lämminilmastossa lehdet ovat osittain ikivihreitä, kylmemmissä talvissa lehdet varisevat.
• Lannoitus: Tasapainoinen lannoite keväällä tukee kasvua ja kukintaa, mutta ei ole välttämätön ravinteikkaassa maassa.
• Tuholaiset ja taudit: Saattaa kärsiä jauhemaista homeesta kosteissa oloissa; hyvä ilmanvaihto ja luonnonmukaiset sienitautien torjunta-aineet ehkäisevät ongelmia. Kestää suurinta osaa tuholaisista hyvin.
• Leviäminen: Vähemmän hallitseva kuin tavallinen Akebia quinata, mutta f. albiflora voi joillakin alueilla (esim. osissa Yhdysvaltoja) levitä tiheiksi matoiksi, jotka tukahduttavat muita kasveja. Tarvitsee säännöllistä valvontaa ja leikkausta leviämisen estämiseksi.

Käyttö puutarhassa

Akebia quinata f. albiflora sopii erinomaisesti pergoloiden, aitojen ja seinien koristeluun tai maanpeitekasviksi. Valkoiset kukat tuovat hienostuneen ilmeen ja kauniin kontrastin vihreään lehdistöön, ja syötävät hedelmät tarjoavat kulinaarista hyötyä. Se sopii mökkipuutarhoihin, luonnonmukaisiin maisemiin tai paikkoihin, joissa halutaan houkutella pölyttäjiä. Nuoria lehtiä voi käyttää vihanneksena, ja hedelmiä syödään tuoreina tai jälkiruoissa, erityisesti Aasiassa.

Alkuperä

Akebia quinata on kotoisin Itä-Aasiasta (Japani, Kiina, Korea), missä se kasvaa luonnostaan metsissä, rinteillä ja purojen varsilla. Albiflora-muoto on luonnollinen muunnos lajista, jota on valikoitu puutarhakäyttöön valkoisten kukkiensa vuoksi, jotka ovat harvinaisempia. Se tuotiin Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan 1800-luvulla koristekasviksi ja on saanut suosiota elegantin ulkonäkönsä ja ainutlaatuisen tuoksunsa ansiosta. Vaikka tarkkaa tietoa albifloran jalostajasta ei ole, sitä myydään erikoistuneissa taimistoissa nimellä ”White Chocolate Vine”.

Yhteenveto

Akebia quinata f. albiflora hurmaa valkoisilla, tuoksuvilla kukillaan ja koristeellisella lehdistöllään, ollen hienostunut valinta koristepuutarhoihin. Helppohoitoisena – aurinko, hyvin vettä läpäisevä maa ja säännöllinen leikkaus – tämä köynnös tarjoaa näyttävän kukinnan ja syötäviä hedelmiä, mutta leviämistä on seurattava tarkasti. Se sopii puutarhureille, jotka haluavat monipuolisen kasvin, jolla on sekä esteettinen että kulinaarinen arvo.