Kasvilaji, jota esiintyy Andamaanien ja Nikobaarien saarilla sekä Borneolla, missä se asuttaa matalia alueita 0–100 metrin korkeudessa, Phalaenopsis speciosa tunnetaan myös seuraavilla synonyymeillä: Phalaenopsis speciosa subvar. christiana (Rchb.f.) A.H.Kent 1891; Phalaenopsis speciosa subvar. imperatrix (Rchb.f.) A.H.Kent 1891; Phalaenopsis speciosa var. christiana Rchb.f 1882; Phalaenopsis speciosa var. imperatrix Rchb.f. 1882; Phalaenopsis speciosa var. maculata Gower 1890; Polychilos speciosa (Rchb. f.) Shim 1982.
Se erottuu keskikokoisena, noin 15–20 cm korkeana ja runsailla 2–5 kukkavarrella, jotka nousevat sivulta lyhyistä varsista ylälehtien ja litteiden juurien kiinnityskohdan akselista. Lehdet, joita on 5–9, ovat munuaisenmuotoisia tai soikeita, 10–25 cm pitkiä, kapeapohjaisia ja kärjestään hieman teräväkärkisiä. Kukinnot ovat terttumaisia tai hapsumaisia, kaarevia, hieman riippuvia, pidempiä kuin lehdet, usein yli 25 cm pitkiä, ja kantavat lukuisia vaikuttavia, 4–5 cm halkaisijaltaan vahamaisia, tuoksuvia kukkia, joissa on hienovaraisia tuoksunuotteja. Kukkien väri vaihtelee huomattavasti, ja niissä voi esiintyä purppuran, punaisen, vaaleanpunaisen, valkoisen alueita tai näiden värien yhdistelmiä. Kukinta tapahtuu useimmiten kevään lopusta talven alkuun.
On olemassa lukuisia palkittuja kantoja, erityisesti viime aikoina, kun tämä laji on alkanut herättää jalostajien kiinnostuksen kukkien värivaihtelun suuren vaihtelun vuoksi. Näistä mainittakoon: Phal. speciosa var. christiana "Magnifico" (2 palkintoa vuonna 2010) Phal. speciosa var. christiana "Jennifer Weseloh" (2015) Phal. speciosa "Jiaho Coffee" (2014) Phal. speciosa "Struber Pinky" (2014) Phal. speciosa "Gig" (2013) Phal. speciosa var. christiana "Crystelle" (2013) Phal. speciosa "Jiaho Red Ball" (2012) Phal. speciosa var. christiana "C 1" (2011) Phal. speciosa "Orchidglade" (1960)
Tämän lajin kasvatusolosuhteet ovat samat kuin Phalaenopsis tetraspis -lajilla, joka asuttaa samoja ekosysteemejä kuin Phalaenopsis speciosa.
Päivitys: Phalaenopsis speciosa on yhdistetty Phalaenopsis tetraspis. Nämä kaksi nimeä katsotaan nyt synonyymeiksi.
Valon säteily sijoittuu osittaisen varjon alueelle, arvojen ollessa 18000–22000 luks, ja ihanteellinen valojakso on 12 tuntia päivässä. Kastelut suoritetaan viikoittain, ja lannoitukset joka kolmannella kastelukerralla.
Lämpötila voi olla vakio ympäri vuoden, päivisin 22–28 ℃ ja öisin 18–22 ℃. On ihanteellista varmistaa 3–4 ℃:n ero yö- ja päivälämpötilojen välillä kukinnan onnistumiseksi.
Kasvatus voidaan toteuttaa perinteisesti muovi- tai keramiikkaruukuissa, joissa on reikiä, ja joissa on keskikokoista (2–4 cm) männyn kuorta, jolloin ilmankosteus pidetään 55–60 %:ssa. Jos valitaan kasvatusmenetelmä paljasjuurisilla taimilla, on ilmankosteutta nostettava 70 %:iin ja juurten alle asetettava pieni määrä rahkasammalta kosteuden ylläpitämiseksi.
Kastelu suoritetaan vain, kun havaitaan substraatin kuivuminen, noin viikon tai pidemmän välein, kiinnittäen erityistä huomiota veden kertymiseen lehtien väliin, mikä voi aiheuttaa sienitauteja ja bakteeri-infektioita. Lannoitukset voidaan antaa joka kolmannella kastelukerralla, käyttäen 50 %:n laimennusta valmistajan ilmoittamista pitoisuuksista.
Laji ei tarvitse lepoaikaa kukinnan käynnistämiseksi, mutta kukintaa edistää päivän ja yön lämpötilan jyrkkä vaihtelu.
Haluatko nähdä lisää artikkeleita ja kartuttaa tietämystäsi? Tämä artikkeli on tarjolla ilmaiseksi, mutta voit tukea secretgarden.ro jätä arvostelu täällä:
Google: Arvostelu Googlessa
Facebook: Arvostelu Facebookissa